Että näin ihanaa on asuntolaelämä! Kahteen kertaan palohälytin on piipittänyt henkensä hädässä ja koko asuntolan väki on rynnännyt ulos ja kiroillut matkalla niin että porraskäytävä kaikuu. Kummallakaan kerralla ei ole ollut mitään muuta tapahtumaa kuin laitevika hälyttimessä! Sydän se pomppii kurkkuun joka kerta kun alkaa miettimään että ehtiiköhän noita tavaroita nyt kaapia matkaan vai pitääkö juosta samantien ulos vai missä kaukana tapahtuu vai mitä?
Tämä ei tee kovin hyvää minun mielenterveydelle, en tiiä uskaltaako yöllä nukkua kuinka sikeästi ja kuinka paljon vaatetta pitää pitää päällä jos pitääkin juosta ulos ja silleen. Päästäkää pois jonnekkin muualle nyt vaikka heti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti