JOULU TULEE, OLETTEKO VALMIINA?

No siis niin. Joulu tulee, eikä tunnu yhtään siltä. Ei auta joulukalenteri, ei joululaulut eikä joulukoristeet. Tahtoisi olla taas pieni ja toivoa ja odottaa jouluaattoa ja pukkia joka tuo lahjoja. Kristillisessä mielessä en osaa joulua ajatella. Vaikka tiedän että silloin on Jeesuksen synttärit. Jippijay.

Tuntuu kauhean yksinäiseltä. En osaa olla enää omanikäisteni kanssa. Ainakaan kunnolla. Ei vaan iske jutut tyyliin "Vittu se ope on perseestä. Nimi Perskarva sopii oikein hyvin sille!" Ehehehe. Just. Mutta sitten taas tuntuu kovin pieneltä ja yksinäiseltä luokassa, kun on vaan niin pieni. Kaipa tämä tästä, kun kevät saa, ja pääsee katsomaan suurta Kautokeinoa ja takaisin Kotkaniemeen. Ainakin käymään. Rakastuin siihen paikkaan, ja sellainen mökki järven rannassa keskellä ei mitään kävisi oikein hyvin minullekin. Ei haittaa vaikka ei olisi edes tietä sinne, kelkka ja vene on keksitty.

Olisi kiva repiä lisäenergiaa jostain. Vaikka Lindalta. Hän on niin ihanan pirteä ja itsevarma ja muutenkin sellanen ei tasainen luonne mutta sellainen kiva. Tai sitten niinkuin Jonna. Innoissaan kaikesta kauniista, ja kaikkea. Tai jotain muuta, tuntuu vaan siltä etten voi olla ihan oma itseni kun en tiedä millainen minä olen.

Nyt alkaa ärsyttää kun ei saa otsikoitua tätä juttua. Ja kun kukaan ei kommentoi. Tulee olo ettei ketään kiinnosta tämä jorina, mutta minkäs teet, tällainen huomionhakuinen pentu minä tänään olen :)

With love, Eve