Onhan tässä kerennyt tapahtua vaikka mitä, unohtua vaikka mitä ja tullu tehtyä vähän vaikka mitä.
Työt on ehkä tällä hetkellä eniten mielessä, sitten pelko koulun alkamisesta. Eka kerta kun menen luokalle jossa voi olla kaiken ikäisiä. Vanhoja, keski-ikäsiä, meitä teinejä, ja kaikkea niiltä väleiltä. Stressiä on pitäny päästä purkamaan huoneen intohimoisella sisustamisella ja kyläkaupoissa sosialisoitumisella.
Myrsky-festarit oli ja meni, mukavia muistoja jäi. Varsinkin diskosta ja portailla tanssimisesta :o) Valokuvia on, tässä odottelen niitä kamerasta ulos saapuviksi.
Musiikissa olen hurahtanut tunteelliseen tyttöpoppiin, tosin ei mitään Britneytä tai Madonnaa vieläkään. Ja kaikenlainen blues, jazz ja soul iskee suoraan kuunteluhermoon. On se ihana olo, kun löytää ihanan bändin ja kuuntelee sitä sitten niin pitkään että alkaa kyllästyttää, sitten vaihtaa toiseen ja kohta taas tuo ensimmäinen kuullostaa ihanalta.
Vanhat ja uudemmat suomalaiset kappaleet iskee. Ei mikään hevimetalli millä maailmalla loistetaan, vaan ihan iskelmä, kevyt rokki ja kaikenmoinen epämääräinen poprocksekamelska.
Aika paljon on muuten muuttunut viime elokuuhun ja koulunalkuun verrattuna. Olen paljon rauhallisempi ja itsenäisempi, osaan ajatella omilla aivoillani ja pyöriä siinä seurassa jossa haluan (eli omassa yksinäisyydessä jos ei muuta) ja miettiä ennenkuin teen. Mutta joskus on siitäkin huolimatta pakko olla päivä pikkulapsena, eli kitistä kaikesta, vetää itkupotkuraivareita jos kaapissa ei ole karkkia ja roikkua vanhemmissa kiinni koko päivä. Se on rentouttavaa aina silloin tällöin.
Jotenkin kummassa minulla ei ole tarvetta kuunnella niitä joista en erityisemmin osaa enää välittää. Kesän aikana on tullut eristäydyttyä joistain henkilöistä, ja se tekee omasta mielestäni minulle ihan hyvää. Ei tarvi tuntea oloaan aina niin aikuiseksi ja viisaammaksi, tai rumemmaksi ja antisosiaalisemmaksi. Tällainen olen minä, ja minänä taidan pysyä elämäni loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti